Sain vielä jokin aika sitten tällaiset pikkukeinut tehtyä puutöissä. Näitä voisi tehdä vaikka kuinka paljon, jos olisi innostusta. Taisivat jäädä viimeisikseni, vaikka kurssi jatkuu huhtikuun loppuun; en enää halua aloittaa mitään uutta ennen vauvaa. Salama muutti vähän väriä, olen surkea kuvaaja.
Jostakin pitäisi aloittaa. Ultrassa käytiin, sukupuoli melko varmasti tiedossa, mutta ei kerrota. Pikkuveljelle lipsahti ihan täysin vahingossa ja sen jälkeen on saanut olla tosi varovainen, ettei puhu tulokkaasta nimellä, kuten kotona. Kovasti se potkii, näkyy jo uloskin. Potki sitä ultrakameraa, että jalkaterä tuli hauskasti kohti ja sitten tärähteli. Kasvotkin näkyivät hienosti edestä, vaikka oli siis ihan tavallinen ultra, eikä 3d. Itsekin on oppinut katsomaan sitä kuvaa, että erottaa, missä mitäkin on.
Voisin ostaa joulukalenterin sen takia, että voisin odottaa Helsingin-reissua. Mutta sovimme, että olemme karkinostolakossa reissuun asti, koska on tullut herkuteltua niin paljon ja masentaa, kun on lehmä ja paino nousee. Tein tänään kuitenkin lievennykseksi Daim-kakkua.
Mitäs sitä muuta. Sain puutöissä vielä yhden lelun tehtyä ennen joulutaukoa. Siitä tuli kiva, tässä kuva ja Kaunosieluissa pari lisää.
Odotan niin sitä reissua. Tarvitsen poispääsyä näistä ympyröistä hetkeksi. Olisi kuitenkin hyvä saada jotakin tehtyä tuolla yläkerrassa ennen lähtöä, olemmekin houkutelleet pahaa-aavistamattomia sukulaisia yökylään. Tervetuloa vaan! Nyt on toisaalta ollut virtakausi, toisaalta ankea kausi. Paljon olen saanut pois pieniä rästissä olevia hanttihommia, mutta kavereita olen kaivannut. Tukea, läheisyyttä.
Mahassa on taas levotonta. Nukkumaan!
Sain ensimmäisen leluni valmiiksi. Kun naruista vetää, akkeli kiipeää. Mekanismi on yksinkertainen, mutta hauska. Minulla oli lapsena samalla idealla toimiva, siitä ohjeet. Ensimmäiseksi tämä onnistui mielestäni oikein hyvin, nyt uskallan kokeilla muutakin.
Kaunosieluista löytyy pari kuvaa lisää.
Get free blog up and running in minutes with Blogsome
Theme designed by Janis Joseph
