Salat julki
Jokaisella on neurooseja, juteltiin joskus koulussa. Yksi räpäyttää silmiä aina sähkötolppien välissä, toinen aukoo suuta leikatessaan saksilla ja kolmas tarkistelee asioita kymmeniä kertoja – tapausesimerkit omasta ystäväpiiristä.
Minä lasken kaikkea mahdollista. En aina, mutta joskus. Ero todelliseen mielisairauteen onkin siinä, etteivät neuroosit hallitse elämää, eli ei ole ihan pakko toteuttaa niitä (pakollinen sosionomilausahdus). On silti mielenkiintoista / pelottavaa / hauskaa, miten paljon niitä löytyy ja tosiaan ihan kaikilta, joiden kanssa olen asiasta keskustellut.
Avaudutaanpa vähän. Minulla ainakin nämä ”neuroosit” pukkaavat päälle usein, kun on tylsää. Kävellessäni kotiin lasken askeleita, tiskatessani astioita, pyykätessäni / Miioa pukiessani (etenkin talvella) vaatteita ja niin edelleen. Monesti niihin myös liittyy ajatuksia esimerkiksi ”50 astiaa / 30 vaatetta – kannatti tiskata / pyykätä”. Olen joskus pelästyttänyt Nikon kertomalla, että tiskasin tänään hirveän vuoren, 87 astiaa, joista 53 oli ruokailuvälineitä. Saattaa kuulostaa tosi sairaalta, mutta tämä on normaalia, uskokaa tai älkää. Olen havainnut, että neurooseista puhuminen / niiden vertaileminen on vapauttavaa ja hupaisaa. Siksipä olisin iloinen, jos saisin tähän joitakin kommentteja omistanne.
Asiasta kukkaruukkuun, huomenna menemme maali-, tapetti- ja muovimatto-ostoksille (olemme päässeet sopuratkaisuun). Lisäksi haemme kirppikseltä lipaston ja yhdeltä tyypiltä työpöydän. Viemme talolle patjat ja peitot, joten siellä voi ehkä kohta jo jopa nukkua. Kaipasimme niitä eilen, kun Miikalla loppui peruskoulu ja saunoimme ja pelasimme korttia talolla. Ihanan kesäpäivän leikkasimme ruohoa ja haravoimme sekä löysimme aitasta valtavan naulan ja vuosiluvun 1825. Tuli ihan hassu tunne siinä aitanportailla istuessani, sellainen, kun tajuaa siirtyneensä seuraavaan vaiheeseen elämässään ja on itse vastuussa jostakin ihan omasta. Sisältäen jotenkin oudolla tavalla naapurit. Vaikka onkin joskus asunut omakotitalossa, niin tämä oli erilaista, ennenkokematonta, siistiä, vakavoittavaa ja omaa.
Into on nyt parina päivänä lutkuttanut Lunan tissiä. Kummallinen takauma. Viivillä on huomenna leikkaus, säälittää se vähän jo nyt. Toisaalta säälin myös voikukkareppanoita, jotka ukko toi minulle ulkoa. Niillä olisi ollut siellä paljon parempi olla.
