Isojen asioiden päivä
Leikkasimme tänään Miion hiukset pois, seitsemän milliä jäi. Nyt se näyttää ihan syöpälapselta. Onneksi tukka kasvaa pian takaisin. Pistin kuitenkin tupsun talteen, koska paluuta entiseen ei ole.
Vihaan nokkosia! Alipukeutuneena menin niitä repimään. Hanskat oli, mutta paljaat sääret ja käsivarret saivat aimo iskuja. Myös kaula ja kasvot saivat osansa, kun metriset nokkoset läiskähtivät varoittamatta päin yhtä noukkiessa. Yksi hyvä puoli niissä on, lähtevät helposti juurineen irti (toista se on ruttojuuren kanssa). Niin, ja lapsuuden nokkosletut. Pitäisi hakutulosten perusteella kalkita maa. Pitäisihän sitä kaikenlaista.
Voi itku, netistä soi Leevi, alkaa melkein joka kerta itkettää. Monet asiat itkettävät nykyään. Onneksi myös naurattavat! Kävimme tarkkailemassa Posliinikoirat-näytelmää, siellä yleisö nauroi traagisille ihmiskohtaloille, kuten teatterissa aina.
Ensi viikolla soi jazz.
