Mitäpä jos sä pelkäät turhaan
Oi kiva, nyt on saatu piha laitettua. Ainakin tämän kesän tarpeiksi. Ja pikkuveli kävi hoitelemassa pari rästissä ollutta sähköhommaa. Tällainen on herkkua. Päivin kanssa voisin ottaa urakaksi maalata tuon yläkerran raitaseinän, jos se vaan suostuu, kun tulee meille keskiviikkona. Olen kuulemma ihan kyltymätön näissä kotihommissa. Jakelen tehtäviä loputtomiin ja patistelen.
Tuli varastoa siivotessa kaiveltua myös jonkun vuoden takaista piirustus- ja runolaatikkoa sekä paria psykologiantehtävää. Melkoista angstia! Kiva kun huomaa, että on kasvanut edes vähäsen ja tullut tyytyväisemmäksi. Mutta pakko ne vaikeat ajat oli silloin purkaa. Olisi kiva saada aikaan jotakin uutta! Mistä tuli mieleen, että yritän vielä käydä sen sosionomikoulun loppuun. Jos käy ihan ylivoimaiseksi, lopetan. Voihan sitä opiskella kuva-artesaaniksi sitten lisäksi.
Välillä on rankkaa, sen huomaa varsinkin silloin, kun toinen on vähintään kaksi yötä pois. Yksi yö menettelee vielä jotenkuten. Milloinkahan sitä pääsisi vapaalle? Äidillekään ei enää viitsi lapsia antaa ihan yhtä mutkattomasti kuin aikaisemmin. Vaikka en tiedä, onko se aiheellista. Olisipa jo rantajatsiaika, se kun on suullisesti sovittu vanhempien rilluttelua varten. Ja Samulin keikka!
Nikolla alkaa kohta loma, mutta vietämme sen varmaankin enimmäkseen kotosalla. Ei ole oikein saumaa lähteä reissuun. Tulkaa meille! Ettei nahistuta. Pitäkää ihmiset yhteyttä, täältä kun ei saa kuin pintapuolisen kuvan kuulumisista. Sellaisen, mitä kehtaa kirjoittaa.
