Ihminen on luonnon lapsi niin paljon kuin hänellä on lapsen luonto
Ilouutisemme on synnyttänyt monenlaisia reaktioita.
- Syvä hiljaisuus, joka myöhemmin selitettiin pyörtymisaikeeksi. Ilo tuli vasta sitten, kun oli vakuuteltu, että lapsi on haluttu ja yritetty.
- ”Ei kai”, epäuskoinen hörähdys. Ajatteli, että siinä on niin paljon työtä.
- ”Eeeeeiii”, pitkä hiljaisuus. ”No, se on jokaisen perheen oma asia.”
- Irvistelyä, jota en osannut tulkita.
- Kanssailoisuutta, onnitteluja, halauksia, ”tätä olin jo odottanutkin” sekä muuta kivaa.
Listan ensimmäiset pistävät miettimään, että mitä ihmettä, olemmeko a) jotenkin ylirasittuneita, että toinen lapsi olisi aivan liikaa b) vastuuttomia ja huonoja vanhempia, joiden sukukalleudet pitäisi poistaa tai c) jotenkin epäonnistuneet Miion kanssa? Jospa ne kuitenkin pohjautuisivat siihen, ettei osata olla iloisia toisten onnesta, kun pohjataan omiin kokemuksiin. Minusta lapsen saaminen on paremminkin automaattisesti iloinen kuin ikävä asia, ja kyllähän sen kertojan äänestä kuulee, onko lapsi toivottu vai ei. Suunnittelematonkin voi muuttua erittäin toivotuksi siinä yhdeksän kuukauden aikana, senhän me tiedämme. Reaktioista saa sellaisen kuvan, että väistämättä tulee jokin menemään pieleen, joten iloa pitää toppuutella. Ihan kuin emme itse osaisi sitä aavistaa, että raskasta tulee varmasti olemaan. Miksei voisi keskittyä iloon? Lapset ovat kaiken vaivan arvoisia. Ja tätä lasta on todellakin yritetty.
Lisäksi on enemmän sääntö kuin poikkeus, että ensimmäisillä lapsilla on se pari vuotta ikäeroa. Miiolla ja tulokkaalla on juuri saman verran ikäeroa kuin minulla ja veljelläni. Tästä erosta minulla on tiedossa vain positiivisia esimerkkejä, että hyvin on tultu toimeen ja on oltu kaveria toiselle. Onneksi on myös useita noita 5. kohdan ihmisiä jakamassa onneamme.
Maha on isompi kuin viikkoihin nähden pitäisi olla. Turvotus kuuluu tietenkin asiaan ja sekin lohduttaa, että toinen lapsi näkyy kuulemma aikaisemmin kuin ensimmäinen (ja kolmas vielä aikaisemmin). Ensimmäinen näkyy, kun haluaa ja toinen näkyy, vaikkei haluaisikaan.
Niko teki tosi hämärän musiikkilöydön ja kertoo siitä blogissaan. Kunhan saamme aikaiseksi, laitamme seinähyllyn ja siihen levypinoja, jotka kategorisoimme itse. Uusin levy pääsee ehdottomasti kategoriaan hämyt. Niin ja otsikko on niitä aforismeja, joista Niko puhui. Kiirettä pitää, tässä kuussa ei ole aikaa mihinkään ylimääräiseen. Nyt nukkumaan, että saa herätä taas monta kertaa pissalle (yksi odotuksen riemuista). Kauniita unia.
